Lue TUKESin uusin ”Ajankohtaista sähköurakoitsijalle” -kirje tästä linkistä. Kenttävalvonnan tulokset ovat paikoin melkoisen murheellista luettavaa.
Lue TUKESin uusin ”Ajankohtaista sähköurakoitsijalle” 20.5.2014
Tärkeä tiedote poistumisreittien kaapeloinnista
Pääkaupunkiseudun rakennusvalvonta (ensimmäisenä) on edellyttänyt poistumisteillä tilaa palvelemattomien kaapelien osastoimista omaan EI30 palo-osastoonsa riippumatta käytetyistä kaapelityypeistä.
Sähköala on pyrkinyt aktiivisesti lisäämään palotestattujen, halogeenivapaiden ja vain vähän savua muodostavien kaapelien käyttöä sekä poistumisteillä että nykyisin myös lääkintätilojen kaikissa asennuksissa mm. SFS 6000:n vaatimuksin. Rakennusvalvonnan tiukan (ja käytännössä perusteiltaan kestämättömän) vaatimuksen jälkeen sähköala ei varmaankaan näe paljonkaan järkeä näiden palotestattujen kaapelien asentamista poistumisteille, kun sinne omaan palo-osastoituun rakennusaineiseen koteloon saa rakennusvalvonnan mukaan sitten asentaa minkälaisia kaapeleita hyvänsä tai ainakaan heillä ei ole kaapelien suhteen mitään muita vaatimuksia. Normaalit asennuskaapelit siis käyvät.
Tärkein tieto on nyt siis se, ettei SFS 6000 kohdan 422.2 mukainen asennustapa (ensimmäinen ranskalainen viiva, testatut kaapelit) yksinään riitä rakennusvalvonnalle tällä hetkellä pk-seudulla heidän oman ohjeensa E1-1002 mukaan. Jos käytetään testattuja kaapeleita (ensimmäinen ranskalainen viiva) ilman rakennusaineista koteloa, ”tulee hankkeeseen ryhtyneen esittää paloturvallisuusasiantuntijan puoltava lausunto turvallisuustason riittävyydestä”.
Kun turvallisen tason vaatimuksena pidetään kaapeleilla pintakerrosvaatimusta A2-S1, d0, eikä sellaisia kaapeleita ole edes saatavissa (johtuen nykyisistä testausstandardeista, jotka eivät ole rakennustuotteiden ominaisuuksien mukaan testattuja) tällä hetkellä, tuskin kukaan ryhtyy tällaisen lausunnon laatimiseen. Ainakaan allekirjoittaneelta ei kannata tällaista pyytää.
Kun arviolta vuoden 2016 aikana kaapelitkin saadaan CE-merkinnän ja vaatimustenmukaisuuden osoittamisjärjestelmään ja testausstandardit yhdenmukaistettua rakennustuotteiden luokitusten kanssa, ongelma todennäköisesti poistuu itsestään. Siihen asti erityisesti sähkösuunnittelijoiden ja -urakoitsijoiden tulee olla erityisen tarkkana.
Itse kummeksun suuresti Ympäristöministeriön alaisen rakennusvalvonnan tapaa itsensä korottamista muiden säädösten, standardien ja ohjeiden yläpuolelle. Se konkretisoituu sellaisten vaatimusten esittämisenä, joita ei voida mitenkään käytännössä toteuttaa (paitsi tuota kaikille huonoa vaihtoehtoa PVC-kaapelien käytöstä palokoteloissa). Jo hyvä virkamiestapa edellyttää selkeiden ohjeiden antamista, jotta vaatimuksia ylipäätään voidaan noudattaa. Nyt väitetään itse annetun tulkinnan olevan pätevin, vaikka se on rakennusvalvontatointa valvovan viranomaisen eli ympäristöministeriön oman Ympäristöoppaan 39 sivujen 122 ja 123 vastainen. Vedotaan siihen, että RakMk E1 on muuttunut ja ministeriö ei ole saanut muutettua Ympäristöopasta eikä opas muutenkaan sido ketään. Ei kuitenkaan ole edes selvitetty sitä mahdollisuutta, että ministeriön aiemmin antama ohje olisi edelleen ministeriön voimassa oleva näkemys asiasta. Ja olisi aika kummallista, jos rakennusvalvonta todellisuudessa poikkeaisi valvovan ministeriön antamista ohjeistakaan – määräyksistä puhumattakaan.
SESKO:n komitea SK64 tulee antamaan julkisuuteen tarkemman tiedotteen poistumisreittien kaapeloinneista lähiaikoina ja sitä tullaan jakamaan mahdollisimman laajasti sähköalalla.
Vantaalla 15.4.2014
Reijo Lintula, valtuutetu tarkastaja VTS 001, palonsyytutkija (erityisalana sähköiset syttymissyyt) ja standardisoinnin ammattilainen, hiukan myös sähköalan lainsäädäntöön perhtynyt ja noin 39 vuotta alalla toiminut yksityishenkilö. Ei silti pysty antamaan lausuntoa siitä, onko jonkun kaapelin pintakerros A2-S1, d0 vaatimusten mukainen.
KTMp 517/1996 muutostyö on keskeytetty
Työ- ja elinkeinoministeriö on 3.4.2014 päätöksellään keskeyttänyt säädösmuutoksen valmistelun.
Perustelut olivat asialliset ja sähkölaitteistoluokitukseen ja määräaikaistarkastusväleihin palataan sähköturvallisuuslainsäädännön kokonaisuudistuksen yhteydessä myöhemmin.
Lue koko päätös tästä linkistä.
Korjaus lääkintätilojen mittauskurssin materiaaliin
Tarkan asiakkaan vihjeestä paikallistin koulutusmateriaalissani olleen virheen lisäpotentiaalintasausjärjestelmän mittausvaatimusten osalta yhdessä kuvassa. Teksteissä asia on oikein esitetty ja kurssilla asia on käyty oikein läpi, mutta materiaalissa olleesta kuvasta voi synty virheellinen käsitys ilma saatesanoja. Alunperin kuvan tarkoituksena oli vain näyttää tilaluokitusten ryhmäerot kolmi- ja neliportaisen ryhmityksen osalta. Siihen myöhemmin tehdyt lisäykset mittausvirtojen osalta olivat harhaanjohtavia. Oheisessa linkissä on korjattu kuva, josta käy ilmi asian oikea laita.
Lisäpotentiaalintasausjärjestelmissä aiemmin käytössä ollut velvoite käyttää 10 A mittausvirtaa (SFS 4372 molemmat painokset ja SFS 6000-7-710 kaksi ensimmäistä painosta) jai myöhemmin vaatimuksena pois. Mittausvirran suuruuteen liittyvät tekstit löytyvät vain opastavista tiedoista eivätkä siten ole velvoittavaa tekstiä. Tekstin mukaan G1- ja G2-tiloissa mittausvirraksi käy joko 200 mA tai 10 A ja jälkimmäisessä mittausaika on 5 s mittausta kohden. 10 A mittaus on siis vain standardin suositus G2-tiloissa. Jos sähkölaitteiston haltija ei muuta edellytä, 200 mA mittausvirta riittäisi sekä G1- että G2-tiloissa. Tekstin mukaan molempien mittausmenetelmien mittaustulokset pitää tallentaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että molemmat mittaukset pitäisi tehdä.
Mitään järkeä 200 mA.n mittauksissa ei tietenkään ole. Koska mittaustulokset pitää kirjata muistiin molemmissa tapauksissa, jotta järjestelmän tehokkuutta voidaan määrävälimittauksissa arvioida, ei asennustesterin jatkuvuusmittauksen mittaustarkkuus voi tähän mitenkään riittää. Siksi oma suositukseni on aina ollut 10 A/5s mittaukset, jolloin mittaustarkkuus on ainakin dekadin verran parempi ja mittaustulosten vertailulla on oikeasti mahdollisuus seurata järjestelmän oikeata toimintaa.
Myös ohmirajoista on ollut epäselvyyttä. Standardin mukaan G1-tilohin on asennettava lisäpotentiaalintasausjärjestelmä, vaikka sillä ei olekaan tehokkuusvaatimuksia (710.415.2.1). Sen sijaan G2-tiloissa sekä lisäpotentiaalintasausjärjestelmässä että pistorasioiden suojajohtimilla jne. on 0,2 ohmin raja-arvo edelleen velvoittavana olemassa (710.415.2.2).
Myös lisäpotentiaalintasausjärjestelmän johtimien poikkipinnoista ja lähtöpisteestä on tullut viime aikoina kyselyjä. Lisäpotentiaalintasauskiskojen syöttöjä ei todellakaan vedetä pääkeskukselta asti, vaan lähimmän jakokeskuksen potentiaalintasauskiskolta tai sen puuttuessa sen lähimmän keskuksen PE-kiskosta. Poikkipinnan tulee olla vähintään yhtä paksu, kuin paksuin lisäpotentiaalinkiskolta lähtevä johdin (710.415.2.101). Suositus on kuitenkin sellainen, että lähimmältä keskukselta 16 mm² lisäpotentiaalintasauskiskolle ja siitä edelleen lisäpotentiaalintasausjohtimet 6 mm². Näin saadaan parempi mekaaninen kesto, ottaen huomioon johtimien kulku muiden sähköasennusten seassa.
Yleisenä ohjeena lääkintätilojen asennusten suunnittelun ja toteuksen osalta toteaisin, että aina on viisaampaa kysyä etukäteen, jos on vähänkään epävarm asiasta.
Sähkö2013 -messujen luentomateriaali
Sähkö2013 -messuilla pitämäni peseytymistilojen luennon materiaali on ladattavissa tästä linkistä.
Yleiset toimitusehdot on uusittu
Yrityksen yleiset toimitusehdot on uusittu 9.10.2013 alkaen.
Toimitusehtoja on täydennetty Lain saatavien perinnästä 513/1999 muuttuessa ja uuden Lain kaupallisten sopimusten maksuehdoista 30/2013 tullessa voimaan 16.3.2013.
Tärkein muutos on maksusuorituksen viivästymisestä vaadittava vakiokorvaus 40 €. Velkoja on siihen oikeutettu, mikäli maksusuoritus ei ole velkojan pankissa eräpäivänä.
Yleisiin toimitusehtoihin on otettu myös täsmennys kurssilaisen ”no-show” -tapausten varalle niiden merkittävästi yleistyttyä. Alle 3 vuorkautta ennen kurssin alkua tapahtuvissa peruutuksissa tai kurssilaisen jättäessä kokonaan saapumatta sovittuun koulutukseen, veloitetaan kurssimateriaalia vastaan puolet kurssimaksusta.
Viivästyskorot on täsmennetty siten, että loppuvuoden 2013 ajan kuluttajasaatavien viivästyskorko on 7,5 % ja yrityskaupassa 9 %. Myydyn omaisuuden omistusoikeus on myös pidätetty myyjällä, kunnes sitä koskeva myyntilasku on kokonaisuudessan maksettu.
Uusi esite sähkölaitteistojen määräaikaistarkastuksista
Turvallisuus- ja kemikaalivirasto TUKES on julkaissut lyhyen esitteen sähkölaitteistojen kunnossapidosta ja määräaikaistarkastuksista. Voit ladata esitteen tästä.
Mittausopas on uusittu!
Käyttöönottomittausopas on päivitetty vastaamaan uutta SFS 6000:2012 osaa 61. Nelivärioppaassa on 82 sivua täyttä asiaa käyttöönottomittausten käytännön suorittamisesta perustuen parin vuosikymmenen aikana tehtyihin käyttöönottomittauksiin erilaisissa laitteistoissa. Hinta on 42 € alv 0 % ja sen voi tilata verkkokaupasta.
Uusi SFS-käsikirja SFS 600-1 käyttöön nyt!
Uudet standardit otetaan käyttöön käsikirjan SFS 600-1 myötä varsin pikaisesti. Uudet kohteet TUKES-ohjeen S10-12 julkaisemisen jälkeen suunnitellaan jo uusien vaatimusten mukaisesti. Urakoitsijalle näkyvin muutos on mm. suunnittelijan tekemien oikosulku- ja vikasuojauslaskelmien saaminen suunnittelijalta ja tiedon hyödyntäminen asennustyössä ja käyttöönottomittauksissa.
Kaikki laskentatyö on tehtävä asianmukaisesti – käytännössä jotakin kaupallista laskentaohjelmistoa käyttäen. Suunnittelijan tulee myös selvittää suojausehtojen edellyttämät asennustavat tarkasti työselityksessä ja/tai laskelmissa, jotta urakoitsija ei asennustyötä tehdessään vesittäisi suojausten toimintaa. Näin on erityisesti oikosulkusuojauksen osalta, koska sen oikean toiminnan arvioimiseen asentajan tiedot, taidot ja työkalut eivät riitä.
Palonkestävien asennusten osalta ei ylilyönneiltä vaatimuksissa ole vältytty. Suurelta osin syynä on kansallisten ja kansainvälisten testausstandardien puuttuminen. Yhtä suurena syynä on myös järjen käytön vähyys vaatimuksia esitettäessä. Esimerkiksi teräsrakenteiset hyllyt kaikkine osineen ovat varmasti riittäviä palonkestoisuudeltaan, vaikka niille ei olekaan tehty polttokokeita. Polttokokeidenkin lämpötilat jäävät satojen asteiden päähän teräsksen sulamislämpötilasta, joten kaikki Fe-rakenteet läpäisevät myös saksalaiset DIN-normin mukaiset polttokokeet.
Palotestattujen rasioiden vaatiminen ainoana vaihtoehtona on usein osoitus enemmänkin asiaan vihkiytymättömyydestä kuin asian ymmärtämisestä. Varsinkin, kun niitä vaaditaan paloa vastaan testaamattomien laitteiden kytkemisen yhteydessä. Palonkestävät kaapelit ja rasiat eivät paljon auta, jos itse järjestelmän laite vioittuu tulipalossa ensimmäisenä. Ohjeeni onkin: jäitä hattuun vaatimuksia esitettäessä ja kunnolliset perustelut pitää löytyä jokaisen vaatimuksen tueksi.
Helpoiten tämän 627 -sivuisen opuksen opiskelu käy yhden päivän kurssilla, jonka on valmistellut julkaisun tekemiseen osallistunut henkilö – esimerkiksi minä! Kursseja järjestetään avoimina kursseina 28.2., 21.3., 18.4., 23.5. ja 20.6.2013.
Jos aika ei riitä, yhdistelmäkurssilla kerrataan ensin aamupäivällä SFS 6002 ja iltapäivällä käydään läpi tiivistelmä SFS 600-1:n muutoksista. Näitäkin kursseja on keväällä kaksi: 7.3. ja 4.4.2013.
Aggregaattiopas on uusittu!
Opas on päivitetty vastaamaan käsikirjan SFS 600-1:2012 vaatimuksia. Lähes kaikki kytkentäkaaviot on piirretty uudastaan ja mukaan on otettu myös osittain varmistetut kuormat esimerkkikytkentöineen. Opas on 40-sivuinen 4-väriopas kaikille siirrettävien aggregaattien kanssa työskenteleville ja sähkömiehille perusopas oikeiden ja turvallisten kytkentöjen suorittamiseksi. Oppaassa kerrotaan myös käyttöönottoon liittyvät vaatimukset sekä huollon ja kunnossapidon vinkkejä. Hinta 47 € alv 0 % sisältää postikulut. Tilaa verkkokaupasta.