Koulutustilaisuuksissa kuullun perusteella, ei ainakaan SFS 6002 ensimmäisen kuukauden voimassaolo ole saanut massoja vaatekaupoille. 2.2.2026 velvoitavana voimaan saatetun standardin SFS 6002:2025 Sähkötyöturvallisuus kohdan 4.6 kansallisen lisävaatimuksen mukaan on käytettävä valokaarelta suojaavaa asua, jos valokaari voi sytyttää vaatteen palamaan. Käytännössä tällainen tilanne on lähes aina keskusten yhteydessä työskennellessä, jos ei keskus ole jännitteetön. Standardissa esitetty laskentakaava (tosin vain opastavassa liitteessä S) on ilmeisen tarkoitushakuinen, koska siinä käytetään yksivaiheista jännitettä ja kohtuullisen pientä oikosulkuvirtaa. Laskukaava perustuu muutoinkin hyvin vanhaan insinöörityöhön. Normaalisti jakokeskuksen ääressä työskenneltäessä täytyy ottaa huomioon (koska riskien arviointi on pakollista) 400 V jännite ja ainakin nousun osalta mahdollisesti pidempi laukaisuaika. Jos laukaisuaika olisi peräti 5 s, suojautuminen valokaaren vaaroilta olisi pakollista jo 0,26 kA eli 260 A oikosulkuviralla. Mikäli laukaisuaika oli 1 s, suojautumista edellytetään 1,25 kA ylittävillä oikosulkuvirroilla. Eli standardissa olisi pitänyt olla muita(kin) laskentaesimerkkejä tai teksti olisi pitänyt jättää kokonaan pois.
Amerikkalaiset suojausluokkaesimerkit ovat myös tarpeettomia. Ensinnäkään sellaisia ei ole Suomessa yleisesti myynnissä ja toisekseen ne eivät sovellu käytöehtojensa vuoksi Suomessa selaisenaan käytettäväksi (esim. käyttöjännite ja suojauksen laukaisuaikavaatimus).
Koska keskivertourakoitsijalla ei ole mahdollisuutta varustaa asentajia erilaisiin valokaaritilanteisiin (poikkeuksellisia kojeisto- tai sähköasematöitä lukuunottamatta), ainoa järkevä tapa on hankkia vain valokaarelta suojaavia varusteita. Viimeiseen 10 vuoteen se ei ole edes ollut mikään ongelma, kun sellaisten saatavuus on ollut hyvä, tänä päivänä jopa erinomainen. Ainoan poikkeuksen tekevät valokaarelta suojaavat käsineet. Niidenkin saatavuus on olennaisesti parantunut, mutta niitä ei vaikuta olevan käytössä juuri lainkaan. Myös valokaarivaarallisissa jännitetöissä on käytettävä valokaarelta suojaavia käsineitä, vaikka liitteen Y kansallisessa lisävaatimuksessa muuta väitetään.
Viikko sitten jännitetyökurssilla testattiin ensimmäisen kerran valokaarelta suojaavia käsineitä. Käytössä oli kolmesta vaihtoehdosta kaksi eri tapaa: ensimmäisessä valmistajan ohjeen mukaisesti jännitetyökäsineen päällä käytettiin nahkarukkasta. Ongelmaksi tuli ensinäkin se, etteivät ne nahkahansikkaat ole valokaaritestattuja. Toinen epäilys syntyi siitä, että puuvillaisten aluskäsineiden, kumihanskojen ja nahkahanskojen yhdistelmällä ei enää pystyisi turvallisesti työskentelemään. Työskentely oli havaintojeni perusteella haastavaa, mutta täysin mahdollista.
Toisena kokeiltiin tapaa, jossa valokaarelta suojaavat aluskäsineet olivat siis kumikäsineiden alla perinteisten puuvillahansikkaiden sijaan. Näin työskentely oli lähes samanlaista kuin puuvillasormikkaiden kanssa. Mitään ohjeistusta ei vaikuta olevan olemassa tällaisen työskentelytavan puolesta tai sitä vastaan. Oletuksena kuitenkin on, että testattu hansikas kumikäsineen alla antaisi onnettomuustilanteessa parempaa suojaa kuin pelkkä puuvillasormikas. Isojen kokojen puuttuessa jäi kokeilematta kolmas tapa eli valokaaritestattujen hansikkaiden käyttö perinteisten kumikäsineiden päällä. Se olisi varmaan tyylipuhtain tapa toimia, mutta suurinkin koko 11 saattaa olla liian pieni kumikäsineiden kanssa käytettäväksi. Ja kumikäsineen alla on käsien hikoilun vuoksi ihan pakko käyttää jonkinlaista alussormikasta. Tämä testataan seuraavassa koulutuksessa.
Päätin kuitenkin, että otan jälleenmyyntiin sekä nuo aluskäsineet että lukuisan joukon muita saman valmistajan valokaaritestattuja käsineitä – myös vesitiiviitä ulkotöihin. Mallisto ja hinnat löytyvät aivan kohta verkkokaupasta. Mallit ovat saapuneet, tosin aluskäsineet on tämän erän osalta jo liki loppuunmyyty. Käsineitä voi myös tilata ja kokeilla eri koulutustilaisuuksissa kevään aikana.
Lähitulevaisuuden keskeinen ongelma tulee olemaan se, miten asdentaja pystyy tekemään riskienarvioinnin ja vertaamaan suojavarusteidensa ominaisuuksia mahdollisesti esiintyvään valokaarienergiaan nähden. Koska esim. Febdokin laajin versio laskee myös valokaarienergian työskentelyetäisyydellä ja kauempana (muu kuin sähkötyö), olisi kansallisesti ryhdyttävä uusiin jakokeskuksiin merkitsemään myös valokaarienergiaan liittyvät tiedot. Samoin olemassa oleviin keskuksiin tuo pitäisi tavalla tai toisella saada. Valokaarienergian laskenta ei työkohteen riskienarviointitilanteessa ole käytännössä mahdollista. Myös mittaaminen on haasteellista, jos oikosulkuvirta on suuri. Mittaustulos ei välttämättä pidä paikkaansa ja toisaalta suuremmilla oikosulkuvirroilla olisi pystyttävä arvioimaan myös itse valokaarienergia cal/cm2, jotta voidaan varmistua välineiden riittävästä suojaustasosta. Lisäksi saatetaan havaita, että mittauksen yhteydessä käytetyn vaatekerran suojaustaso ei ollut riittävä…
Miten asia on teillä ratkaistu?
