Korjaus lääkintätilojen mittauskurssin materiaaliin

Tarkan asiakkaan vihjeestä paikallistin koulutusmateriaalissani olleen virheen lisäpotentiaalintasausjärjestelmän mittausvaatimusten osalta yhdessä kuvassa. Teksteissä asia on oikein esitetty ja kurssilla asia on käyty oikein läpi, mutta materiaalissa olleesta kuvasta voi synty virheellinen käsitys ilma saatesanoja. Alunperin kuvan tarkoituksena oli vain näyttää tilaluokitusten ryhmäerot kolmi- ja neliportaisen ryhmityksen osalta. Siihen myöhemmin tehdyt lisäykset mittausvirtojen osalta olivat harhaanjohtavia. Oheisessa linkissä on korjattu kuva, josta käy ilmi asian oikea laita.

Lisäpotentiaalintasausjärjestelmissä aiemmin käytössä ollut velvoite käyttää 10 A mittausvirtaa (SFS 4372 molemmat painokset ja SFS 6000-7-710 kaksi ensimmäistä painosta) jai myöhemmin vaatimuksena pois. Mittausvirran suuruuteen liittyvät tekstit löytyvät vain opastavista tiedoista eivätkä siten ole velvoittavaa tekstiä. Tekstin mukaan G1- ja G2-tiloissa mittausvirraksi käy joko 200 mA tai 10 A ja jälkimmäisessä mittausaika on 5 s mittausta kohden. 10 A mittaus on siis vain standardin suositus G2-tiloissa. Jos sähkölaitteiston haltija ei muuta edellytä, 200 mA mittausvirta riittäisi sekä G1- että G2-tiloissa. Tekstin mukaan molempien mittausmenetelmien mittaustulokset pitää tallentaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että molemmat mittaukset pitäisi tehdä.

Mitään järkeä 200 mA.n mittauksissa ei tietenkään ole. Koska mittaustulokset pitää kirjata muistiin molemmissa tapauksissa, jotta järjestelmän tehokkuutta voidaan määrävälimittauksissa arvioida, ei asennustesterin jatkuvuusmittauksen mittaustarkkuus voi tähän mitenkään riittää. Siksi oma suositukseni on aina ollut 10 A/5s mittaukset, jolloin mittaustarkkuus on ainakin dekadin verran parempi ja mittaustulosten vertailulla on oikeasti mahdollisuus seurata järjestelmän oikeata toimintaa.

Myös ohmirajoista on ollut epäselvyyttä. Standardin mukaan G1-tilohin on asennettava lisäpotentiaalintasausjärjestelmä, vaikka sillä ei olekaan tehokkuusvaatimuksia (710.415.2.1). Sen sijaan G2-tiloissa sekä lisäpotentiaalintasausjärjestelmässä että pistorasioiden suojajohtimilla jne. on 0,2 ohmin raja-arvo edelleen velvoittavana olemassa (710.415.2.2).

Myös lisäpotentiaalintasausjärjestelmän johtimien poikkipinnoista ja lähtöpisteestä on tullut viime aikoina kyselyjä. Lisäpotentiaalintasauskiskojen syöttöjä ei todellakaan vedetä pääkeskukselta asti, vaan lähimmän jakokeskuksen potentiaalintasauskiskolta tai sen puuttuessa sen lähimmän keskuksen PE-kiskosta. Poikkipinnan tulee olla vähintään yhtä paksu, kuin paksuin lisäpotentiaalinkiskolta lähtevä johdin (710.415.2.101). Suositus on kuitenkin sellainen, että lähimmältä keskukselta 16 mm² lisäpotentiaalintasauskiskolle ja siitä edelleen lisäpotentiaalintasausjohtimet 6 mm². Näin saadaan parempi mekaaninen kesto, ottaen huomioon johtimien kulku muiden sähköasennusten seassa.

Yleisenä ohjeena lääkintätilojen asennusten suunnittelun ja toteuksen osalta toteaisin, että aina on viisaampaa kysyä etukäteen, jos on vähänkään epävarm asiasta.

Share Button